perjantai 12. helmikuuta 2010

Toini Ilona Taka-Pramin elämänvaiheista

*
Muistiinpanoista koonneet tytär Tuttu Hällfors ja veljen tytär Marjatta Kannus.

Toini oli tyttärensä Tuttu Hällfors’in luona ”evakossa”, koska hänen televisionsa syttyi palamaan. Vaikka Toini toimi ripeästi ja sai palonestopeitteen heitettyä television päälle ja soitettua palokunnan paikalle, ehti savunhaju ja palon katku tarttua kaikkiin huoneissa olleisiin tekstiileihin, niin ettei asunnossa voinut asua ennen kuin se oli saatu kunnolla tuuletettua. Tyttären luona olivat naiset sitten muistelleet Toinin elämänvaiheita ja Tuttu oli kirjoittanut niistä muistiinpanot, jotka hän nyt uudelleen löysi.

Toini (28.01.1917 –8.10.2009) oli Kustaa ja Maria Helkiön kymmenestä lapsesta seitsemäs ja tyttäristä nuorin. Toini halusi kovasti olla isän tyttö ja hän on yhdessä perhevalokuvassa päässyt isän syliin, koska kuulemma pikkuveli Heikki oli kiukutellut ja äiti oli sitten ottanut hänet syliinsä. Toini on tuossa kuvassa noin neljä ja puolivuotias ja hymyilee niin kuin vain onnellinen pikkutyttö voi.

Toinen tapaus, jonka Toini kertoi lapsuudestaan sattui vuonna 1924 marraskuussa, jolloin Toini oli lähes kahdeksan. Hänen äidinäitinsä Raisiossa oli kuollut ja Maria Helkiö oli mennyt äitinsä hautajaisiin. Kotiin Perttalaan oli taloutta hoitamaan tullut vanhin tytär Kerttu (Saari) vuoden ikäisen tyttärensä Kaisa-Liisan kera. Toini oli sitten määrätty pikkulapsia nukuttamaan, toisena oli Kaisa-Liisan lisäksi Toinin nuorin veli Mikko, joka silloin oli muutaman kuukauden sisarentytärtään Kaisa-Liisaa vanhempi. Pieni lapsenvahti nukahti kuitenkin ennen kuin suojatit ja pikkuiset lähtivät omille teilleen. Toini sai sitten kuulla jälkikäteen miten kehno lastenhoitaja hän oli ollut.

Toini oli kolmetoistavuotias kun perhe menetti kotinsa Perttalan. Kustaa Helkiö oli taannut ilmeisesti joidenkin naapuriensa velkoja ja seurauksena näiden ongelmista maksaa velkansa joutui luopumaan omaisuudestaan. Näihin aikoihin oli myös maailmanlaajuinen lama, jonka aikana pankkeja kaatui ja lukemattomat ihmiset menettivät säästönsä ja omaisuutensa.

Toini aloitti koulunkäynnin Perttalasta käsin ja kävi Kumion koulussa, jonne oli hänen mukaansa pitkä ja raskas matka kävellä, syksyllä pimeä ja synkkä metsä ja talvella paksu hanki. Ajaksi hän muisteli vuoden 1926. Kalevan kansakoulu , joka oli lähempänä Perttalaa valmistui vasta vuonna 1928, jonka takia lapsista ikäjärjestyksessä seuraava eli Heikki aloitti koulun vasta kahdeksanvuotiaana.

Toini puolestaan joutui kymmenvuotiaana vasta perustettuun Paimion yhteiskouluun, jonka johtokunnassa Toini muisteli isänsä olleen. Kotoa Kalevalta, Perttalasta sinne oli liian pitkä matka, joten tyttö oli kortteerissa aluksi enonsa Johan Evert Lehtilän luona. Enolla oli mylly, joka sijaitsi Paimion Vistalla Vähäjoen takana. Taloon johti joen yli huojuva silta, jota tyttö kovasti aristeli ylittää. Kuulemma hänen serkkunsa Väinö tuli toisinaan vastaan. Ilmeisesti hän ei täällä kuitenkaan ollut pitkään, sillä talon emäntä oli sairaalassa tuberkuloosin takia. Maria Josefiina Lehtilä kuoli sitten joulupäivänä 1930 keuhkotautiin. Luultavasti Toini sairastui ja alettiin pelätä hänenkin saaneen tartunnan. Seuraava paikka Keski-Vistalla Vainiolla paransi tilannetta huomattavasti. Huoltajana toimi asunnon omistaja vanhapoikaisännän emännöitsijä, joka huolehti nuoren tytön terveydestä esimerkillisesti syöttäen herkkuja heikolle lapselle. Tässä kortteerissa kului kaksi talvea. Syystä paikan vaihtoon kolmantena syksynä ei ole tietoa. Syksyllä 1929 kortteerina oli Laakso Ylävistalla, josta ei ole enempää tietoa.

Vuoden 1930 alussa Toinin isän konkurssin jälkeen tytön oppikoulun käynti loppui. Tyttö palasi kotiin Perttalaan ja meni ilmeisesti kevätlukukaudeksi Kalevan kouluun. Kalevalta perhe muutti Perttalan menetyksen jälkeen Vistalle, jossa asuttiin monessa paikassa. (Toini määritteli ajaksi ”joulusta Vistalle”) todennäköisesti 1930.

Toinin työura alkoi tammikuussa 1931 kotiapulaisena Santeri ja Aune Kaikumäellä Tarvasjoen varrella. Perheenä oli vakuutustarkastaja ja kotirouva, 3-vuotias poika ja toinen poika syntyi. Pesti kesti ilmeisesti vuoden verran. Keväällä 1932 Toini palasi äidin ja isän luo Vistalle käymään rippikoulua. Toini kertoi kyllästyneensä ahtaisiin oloihin, kun äitinsä oli ottanut hoitoon tammikuussa 1932 syntyneen Maire sisaren pienen tytön serkkumme Mailan, joka huusi kaiken muuten ahtauden lisäksi. Myöhemmin Toini muutti Alitaloon vanhemman sisarensa Kertun ja tämän puolison Eemeli Saaren luokse.

Syksyllä 1932 muutto Turkuun, jossa työpaikka oli kioskinmyyjänä Tiilentekijän kadulla. Kortteeri omistajan luona Portsassa perheen kanssa kovassa ahtaudessa. Työmatkaa iltaisin kioskin kassa mukana, Toini muisteli hyvin pelottavana kokemuksena. Ehkäpä pesti sen takia loppui varsin lyhyeen. Loppusyksystä tyttö jo palasi Alitaloon, jossa Kertun lapsista Kaisa (s.1923) kävi koulua sekä Ritva (s.1927) ja Risto (s.1929)olivat vielä pieniä.

Vuoden 1933 keväällä Toini meni piiaksi maataloon Tarvasjoen suunnalle syrjäiseen paikkaan. Perheessä oli pieni tyttö ja piikoja ja renkejä useampia, palkka 75mk (kk?). Toini kuitenkin sairastui ja joutui vanhempien luo sairastamaan. Samana keväänä hän meni kuitenkin uuteen työpaikkaan työnvälittäjän avulla. Paikka oli Päisterpää Karunassa, johon otettiin samalla kertaa kolme tyttöä. Toini oli kanapiikana ainoana tytöistä syksyyn asti. Palkkaa hän sai enemmän kuin ennen. Syksyllä paluu laivalla Turkuun äidin sisaren Elsa-tädin luo. Toinin muisti laivamatkan pitkänä, epämiellyttävänä ja raskaana kokemuksena, todennäköisesti hänen ensimmäinen laivamatkansa. Turussa palkkarahat käytettiin ainakin leninkikankaaseen ja kenkiin.

Seuraava työpaikka oli poliisi Granlundilla Paimiossa Ylävistalla. Perheessä oli neljä lasta: kaksi koulutyttöä, pienempi poika sekä vanhempi poika, joka jo asui poissa kotoa. Joululahjaksi Toinille annettiin päällyskengät, jotka olivat kovasti tarpeen, koska talvi oli jäinen ja liukas.

1934 keväällä löytyi seuraava työpaikka sanoma-lehti ilmoituksen kautta Kalannista, jälleen kanapiiaksi. Luultavasti isäntä oli liikuntakyvytön, koska hän liikkui pienien hevosrattaiden avulla. Toini ja isäntä tapasivat Turussa ravintolassa. Työ osoittautui erittäin raskaaksi, kanala sijaitsi erittäin kaukana pihapiiristä, jonne syyspimeällä oli pelottavaa kulkea iltatöihin. Talon ruokatalous oli huonoissa kantimissa, ilmeisesti ei ollut ollenkaan emäntää talossa. Toini muisteli, että usein keitettiin vain suuri kattilallinen munia ja ”plättejä” siis ohukaisia sai paistaa niin paljon kuin mieli teki.

Toinin isä Kustaa Helkiö kuoli auto-onnettomuuden uhrina 30.8.1934. Toinin oli lähdettävä hautajaisiin , ensin linja-autolla Turkuun, jossa ilmeisesti serkku Hebe jotenkin avusti hautajaisvaatteiden hankinnassa. Hebe oli yksi isoisän veljen Oskar Hellan tyttäristä ja hän tiettävästi toimi Turussa teatterissa pukijana ja maskeerajana.

Hautajaisten jälkeen Toini ilmeisesti vielä palasi työpaikkaansa Kalantiin, mutta luultavasti työsuhde päättyi, sillä hän muisteli työpaikasta lähdön syyksi pimeää syksyä ja pitkää matkaa kanalaan.